Nuoret: Aili Savolainen - Auringonkukkapoika

Kunniamaininta nuorten sarjassa


Ikävä aikaa, kun kaveriporukan kanssa

kirjastossa istuttiin

ja kouluhommia tehtiin.

Oli aina vähän evästä mukana

— niistä myöhemmin nautittiin.

Naurettiin mahdollisimman hiljaisina.

Yritettiin edistyä ryhmätyössä,

mutta eihän siitä koskaan tullut mitää.

Usein meinattiin luovuttaa.


Loppujen lopuksi itseni löysin

hyllyjen lomasta yksin.

Halusin lukea ystävistä

ja kiharapäistä,

kesälomasta mökillä

järven rannalla,

jäätelökesteistä,

ja yöttömistä öistä.


Subista kävin hakemassa ruokaa ennen kotiinmenoo.

Jälleen kotiin palailin

kuuntelemaan äitin jatkuvaa huutoo.

Söin leipää kirjaa lukien,

ja kuulokkeet oli syvällä päässä.

Sit äiti pakotti mut syömään.

Siellä mä istuin, vaikka just syönyt olin.

Näykin, kun ajatukset kulki kirjassa.

Sillä pojalla oli posket peitossa pisamien

ja kiharapehko hiusta punertavaa.


Se maalas ja soitti skittaa.

Sillä oli aina auringonkukkaseppele päällään.


Kesäisin saatoin mennä rautatientorille lukemaan.

Välillä nostin päätäni ja seurasin ihmisten juoksentelua

— kuka nyt juoksikaan työn ja kuka rakkauden perässä.

Katusoittajat kuuluivat tunnelmaan.

Hukuin sivujen väliin

unohtaen seurata kellon kulkua.

Äiti soitti kellon viisi täyttäessä

ja kyseli sijaintiani.

Käski mun tulla kotiin

kuullessaan tekemisistäni.


Koulun jälkeen menin käymään kirjastossa.

Siellä suositut tytöt puhuivat tulevista treffeistä,

kun mä itse haaveilin vain epätodennäköisistä tapahtumista.

Olin hyllyjen välissä ettimässä uusia kirjoja

niiden mun ohi kulkiessa

“Friikki”, ne kuiskas ja veti hiuksista.

Ne tarkotti sanomiaan sanoja

— ja tekoa jokaista.


Niiden jälkeen joku kikkarapää ilmesty mun viereen.

Se kyseli onks mulla kaikki kondiksessa.

Väitin tietenkin olevani kunnossa.

Se kysy, onks mulla jotain kirjasuositusta.

Osoitin kirjaa meidän edestä.

"Toi on hyvä. Oon lukenu sen moneen otteeseen."

Se kiitti mua, kirjan matkaansa nappasi

ja taputti mun päätä.

Mutta siinä vaiheessa en tienny, mikä mua odottaisi

— tai itse asiassa meitä.


Viikosta toiseen mä nojasin bussin ikkunaan ja luin.

Tiesin, että olin monen silmätikkuna.

Kaikki mietti, et mikä mua vaivaa, kun luen kaikkialla.

Mut se on mun keino lähtee todellisuutta pakoon.

Mennä sinne, missä on asiat kohdallaan,

sinne, missä voin olla mikä mä haluun.

Bussissa mun ympärillä kävi kauhee kuhina,

mut mulla oli rauhallista kirjan äärellä.

Joku pyrki mun viereen istumaan.

Tutut silmät kohtasin, kun mä ylös katsoin.


Tähdet loistivat ja kuu satuja kertoi,

nukkumaanmeno myöhästyä tahtoi.

Olo oli väsynyt,

mutten malttanut laskea kirjaa käsistä.

Kukuin taskulampun valossa

muiden nauttiessa sikeistä.

Tuntui ihan kuin oisin elänyt

sisällä kirjan maailmassa.


Kun multa kysyttiin kuluneesta kesästä,

kerroin mun pienestä romanssista.

Sanoin löytäneeni tyypin kivan,

viettäneeni sen kaa lyhyen ajan.

Mun mielessä se koko kesän pysy.

Mä kerroin: “Henri se oli nimeltään.”

Siitä oli kaikki hämillään,

mut ne ei ymmärtäny.

Äikässä sai esitellä kirjan.

Mä valitsin Auringonkukkapojan.

Ja taas mulle naurettiin.

Ne tajus mun kesäromanssin kohdistuneen kirjan Henriin.

Siitä lähtien mua outona pidettiin.


Tai kyl musta niin aateltiin sitä hetkee ennenkin.

Mut nyt varsinkin.


Tänä päivänä istun puussa mun oman Henrin kanssa

— me tavattiin uudestaan kirjaston lukupiirissä.

Mä aina luen sille kirjaa, kun se maalaa.

Se pitää mua kauniina,

mut mä aattelen itteni friikkinä

Se ei usko mua ikinä,

loppupeleissä en tiedä uskonko itsekään enää.

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki

Aikuiset: Kai Käkelä - Suoja

1. sija aikuisten sarjassa Urheilukentän päädyssä oli vielä rippeitä sinne läjitetystä lumesta. Hiilimurska lainehti, kalkkiviivoja ei ollut uusittu vuosikausiin. Harakka lennähti joutilaana lepäävän

Aikuiset: Sirkka Turkki - Kirjastokokemus

2. sija aikuisten sarjassa Koulujen kevään päättäjäispäivä oli Helsinginkatu 22 C 62: ssa kaoottinen. Äiti ja pienemmät sisarukset lähtivät maalle hoitamaan puutarhaa, vanhempi sisko lähti Ruotsiin ke

Aikuiset: Leena Huotilainen - Sivut

3. sija aikuisten sarjassa Odysseia mietti elämänsä tarkoitusta tietämättömänä sivujensa sanoista. Se ajelehti ajatuksesta toiseen. Viime aikoina se oli ehtinyt mietiskellä ja mumista yksinään. Kukaan