Nuoret: Cecilia Mäki - Ella ja kirjasto

3. sija nuorten sarjassa


Ella hipsi mahdollisimman hiljaa olohuoneesta eteiseen. Hänen kirjansa oli juuri päättynyt ja

Ella päätti käydä kirjastossa lainaamassa uuden.

-Ja minne sinä olet menossa? isä tivasi.

Juuri tämän takia Ella halusi mennä kirjastoon huomaamatta. Isää tai äitiä ei kiinnostanut

pätkääkään kirjat. He suorastaan inhosivat niitä. Oikeastaan vihasivat. Heistä kaiken

tarvittavan tiedon sai helposti puhelimesta.

-Sinun pitäisi lukea miljoonabiljoona kirjaa, että saisit kaiken sen tiedon, minkä saat

puhelimesta vain nappia painamalla, isä oli sanonut kerran.


Ella taas ei pitänyt tippaakaan puhelimista. Se ei tee hyvää terveydelle, Ella oli lukenut. Sitä

paitsi kukaan ei enää puhunut muiden kanssa. Kaikki toljottivat vain älyluuriaan.

-Kirjastoon, Ella vastasi isälleen.

-Miksi tunget sitä roskaa päähäsi? Tuhlaat elämäsi kirjojen parissa, isä totesi.

-Ja sinä tuhlaat elämäsi puhelimen kanssal Ella huomautti.

-Nyt nuori neiti, minä olen isäsi ja saan vaikuttaa eIämäsi suuntaan ja sitä pait -

Ella veti närkästyksissään oven kiinni ja isän mokoma lause jäi kesken.

Ella juoksi pyörälleen, laittoi kypärän päähän ja lähti polkemaan kirjastolle. Matkalla mukaan

liittyi Sonja, Ellan koulukaveri.

-En voi ymmärtää isää tai oikeestaan se ei ymmärrä mua, Ella huokaisi.

-Kerro kirjojen hyvistä puolista tai hei kokeilkaa äänikirjoja! Sonja ehdotti. -Mahdotonta, sillä isä on niin

jääräpäinen, ettei halua kokeilla mitään, Ella tuhahti.

-Kyllä sä jotain keksit, Sonja lohdutti.


Tyttöjen jutellessa he saapuivat jo pian kirjastolle. Edestä se näytti tuiki tavalliselta, mutta

sisältä se oli oikea ihmemaa.

-Hei vaan vakioasiakkaani, kirjastonhoitaja Linnea tervehti.

-Moi vaan. Miten Cocolla menee? Ella kyseli ja katseli ympärilleen.

Coco oli Linnean apina sademetsäsopukasta, joka oli kirjaston lukuhuone. Siellä satoi välillä,

jolloin sade ilmestyi vain tyhjästä, joka oli kuin taikaa. Sademetsä sopukassa asusteli

monenlaisia eläimiä, gekkoja, apinoita, papukaijoja, koalia ja huhuttiin, että siellä elelisi myös

sukupuuttoon kuolleita eläimiä. Sopukassa kasvoi myös paljon erilaisia kasveja: palmuja,

liaaneja, saniaisia ja hedelmäpuita, joista voisi halutessaan napata syötävää.

-Coco voi nyt paremmin. Lääke on auttanut ja oho! Sielläkö sinä olit? Linnea kaivoi

hupustaan pienen gekon.

-Onko Seitsemän salaisuutta-kirja jo tullut? Ella kysyi.

-On. Kolmas hylly kesä kulmalta, Linnea vastasi.


Ella lähti Sonjan kanssa kesä kulmaa kohti. Tytöt ohittivat matkallaan aavikko arkiston, jossa

työskenteli vanhoja parrakkaita miehiä, rokkaajien rekkarissa oli siilitukkaisia nahka-ja

nastavaatteisiin pukeutuneita kitarateinejä ja kummituskartanosta kuului huhuilua ja

kiljuntaa. 265-vuotias madame Rose Williams oli herännyt ja puuro oli ilmeisesti kylmää.

-Tää on todellakin mun lempi huone, Sonja ihasteli kesä kulmaa.

Laineet liplattivat ja oli lämmin. Lokkeja kaarsi taivaalla ja hiekka kutitteli varpaita.

Kesä kulmaan tullessaan piti ottaa kengät pois ja tytöt olivat noudattaneet sääntöä ja

antoivat jalkineensa lokille, joka kuljetti ne valtavaan lokerikkoon.

-Hei, se on täällä, Ella huudahti löydettyään kirjan.

-Hmm. Pitäiskö lainata tämä Samurain kesä? Sonja pohti.

-Mä luin sen. Kannattaa ottaa, Ella kehotti.


Kun tytöt olivat valinneet vinon pinon kirjoja, he saivat kenkänsä ja lainasivat kirjat.

Kotiin päästyään Ella aloitti saman tien kirjan. Se kertoi tytöstä, joka vietti kesälomansa

tädillään, joka pimitti häneltä seitsemän salaisuutta. Esimerkiksi, että tytöllä oli voimia, joista

hän ei ollut tiennyt mitään. Ella oli kirjan lumoissa, kunnes kuuli ovikellon soivan. Hän sulki

kirjansa, laittoi sen pöydälleen ja kiiruhti avaamaan.

-Moi Maarit. En tiennytkään, että tuut, Ella sanoi hämmästyneenä kummitätinsä tulosta.

-Ihana nähdä sinua, Maarit halasi Ellaa.

-Tiesikö edes äiti tai isä sinun tulostas?

-Maarit, mitä sinä täällä teet? äiti yllättyi.

-Tämä on tällainen yllätysvierailu, Maarit hymähti.

-Olin siivoamassa ja kaikki on ihan levällään ja sitä paitsi -

Maarit riisui jo oranssia takkiaan ja laittoi kenkänsä telineeseen.

-Kai sinulla nyt herran jestas jokin syy on tulla, äiti ihmetteli.

-Ajattelin, että voisin tulla päivää piristämään, mutta jos seurani ei miellytä voin tästä

lähteäkin.

-Äiti, voiko Maarit jäädä pliis?

-Kulta minulla on siivous kesken ja-

-Silti?

-Vähän aikaa vain.

-Jes!


Ella käveli Maaritin kanssa huoneeseensa ja kertoi hänelle kirjastosta ja ettei äiti tai isä

uskonut häntä.

-Minä uskon, Maarit sanoi hymyillen.

-Äiti ei edes siivonnut silloin, kun sä tulit, Ella kertoi.

-Mitä hän sitten teki?

-Keksi tekosyyn, ettei sen Netflix-sarjan katsomista häirittäisi.

Illalla, kun Maarit oli lähtenyt EHa siivosi huonettaan.

-Syömään! äiti huusi keittiöstä.

-Taas samaa valmisruokaa, Ella huokaisi katsoen kanapastaa.

-Mitä sinä sanoit? äiti kysyi terävästi.

-Miksi meillä on aina valmisruokaa?

-Kuule nuori neiti, äitisi on kiireinen aamusta iltaan, eikä ehdi mitään ihmeruokia

valmistamaan, isä tokaisi.

-Voihan sitä kiire tulla, jos pitää ehtiä katsomaan kaikki SuomiLove jaksot, Ella tuhahti.

-Noin ei puhuta. Miten kehtaatkin sanoa noin? äidin puhe kiihtyi.

-Miten kehtaat valehdella Maaritille? Ella jatkoi.

-Sinä menet nyt huoneeseesi ja olet siellä loppuillan! isä lähes karjui.

-Mieluusti menenkin. Ei teidän kanssanne voi jutella, Ella kivahti.

-Tuota ne kirjat tekevät, pilaavat ihmisiä, isä sanoi.


Ellan uusi kirja nousi lentoon ja äänteli kuin lokit. Ellaa nauratti.

Kop, kop, kop.

-Alas, Ella sihahti ja kirja laskeutui maahan.

Äiti raotti ovea ja kuiskasi:

-Mennäänkö huomenna sinne kirjastoon?

-Mitä? Joo siis totta kai, jos sä haluat, Ella sanoi ja hänen kasvoiltaan erotti juuri ja juuri

pienen hymyntapaisen.

-Olen oikeastaan aina halunnut lukea, mutta se on pysynyt salassa. Anteeksi, kun suutuin

sinulle. Kirjat ovat se sinun juttusi. Hyvää yötä kulta, äiti hymyili.

Ella näki katkonaisia unia ja herätessään hän puki ylleen villapaidan ja tummansiniset farkut.

Aamupalan jälkeen Ella haki pyöränsä ja lähti polkemaan koululle. Viima puski vastaan,

mutta Ella pääsi kuin pääsikin perille.

-Moi Ella, Emmi tervehti.

Ella huohotti ja tervehti takaisin.

-Minkä maratonin sä oikeen pyöräilit? Emmi nauroi.

-Hirvee tuuli, Ella vastasi hengästyneenä.

-Me mennään tänään kirjastoon äidin kanssa, Ella kertoi.


Sonja ja Emmi tuijottivat Ellaa, kuin olisivat aaveen nähneet. He tiesivät, etteivät Ellan

vanhemmat sietäneet kirjoja.

-Aika hyvä pränk, Emmi tokaisi.

-Ei se oo mikään vitsi. Ihan itse äiti halusi kokeilla lukemista.

-Mä olin varma, että sä valehtelit, Emmi mutisi.

Kellot soivat sisälle ja tytöt siirtyivät luokkaan ihmismassan mukana.

-Selität ruokailussa sitten, Sonja huikkasi, kun tunti alkoi.

Kirsi-opettaja kyseli viikonlopusta ja antoi ohjeeksi avata ympäristöopin kirja sivuilta 18-20.

Tunnit kuluivat nopeasti ja pian olikin ruokailun vuoro.

-Äiti on jo kuulemma miettinyt lukemista kauan, mutta se on pysynyt salassa. Outoa, ettei se

oo aikaisemmin kertonut, Ella mumisi ja latoi suuhunsa spagettia.

-Jos sun äiti, vaikka pelkäsi isän mielipidettä, eikä siksi uskaltanut kertoa? Sonja ehdotti ja joi

kulauksen maitoa.

-Se vasta oliskin outoa. Ai niin! Tässä Sonja se kirja minkä lainasin, Ella ojensi kirjan, joka oli

yhtäkkiä puhjennut hoilottamaan kansanvärssyjä.

-Juu, kiitos, Sonja sanoi ja laittoi kirjan reppuunsa.


Koulupäivän jälkeen Ella saapui kotiin ja huomasi äidin jo odottavan häntä.

Ella tiesi, mitä se merkitsi-he lähtisivät nyt kirjastolle.

Matka sujui kiusallisen hiljaisuuden vallitessa ja perille päästessään Ella oli helpottunut. Oli

mukava nähdä sama tuttu vaaleansininen rakennus taas.

-Nyt se on menoa. Ei kai siellä ole hometta tai mitään hyönteisongelmia? äiti kysyi

hermostuneesti.

-Ei voi enää peruuttaa ja hyönteisiä on vain sademetsäsopukassa, Ella selitti ja avasi kirjaston ovet.


-Oi, mukavaa päivää! Taidat olla uusi kasvo minulle! Etsitkö kenties murhamysteereitä,

romantiikkaa, kauhua, draamaa, urheilua ja näin kahden kesken: älä mene häiritsemään

kummitus kartanon asukkeja- Rose Williams on kärttyisällä päällä ja juu mitäs etsit? Linnea

uteli kiinnostuneena.

-Me hoidetaan tää ihan itse, Ella tokaisi.

-Anteeksi, Linnea mutisi ja lähti kirjapinonsa kanssa vihreään omenaan, terveellisen

ruokavalion huoneeseen.

-Muistatko, kun sanoit, että meillä on aina valmisruokaa? Haluaisin kokeilla ruoan tekemistä

itsekin, äiti kertoi.

-Tuu. Lähdetään kokkaajien keskustaan, Ella viittoi tietä.

-Tuota en kyllä ikinä opi, äiti sanoi katsoessaan kokkia, joka liekitti ananasta.

-Täällä on ruokakirjat ja tuolla alkaa MasterChef-kilpailu, tuolla myydään esineitä, jotka

leipovat itsekseen, Ella osoitti vispilää, joka hyräili vispatessaan.

-Hmm. Tämähän näyttää kiinnostavalta. Otan tuon ja mitäs tässä lukee? Arjen luksusta

ruoan merkeissä. Olen valmis, äiti tokaisi.

Ella katseli kokkia, joka taiteili viisikerroksista kakkua ja katsahti oville.


-Isä! Mitä sinä täällä teet? hän huudahti.

-Mitä! Onko Juha täällä? äiti ihmetteli.

-Ihmettelin, kun kukaan ei ollut kotona ja keksin vain yhden paikan, minne sinä Ella voisit

tulla koulun jälkeen. Täällä sitä nyt ollaan, isä selitti ja tuijotti fantasia sinfonia nimisestä

huoneesta karannutta feenikslintua.

-No Ella esittelehän minulle nyt sitten tämä kirjasto ja sen antimet.

-Mikä sinua kiinnostaa? Ella kysyi innostuneena isän tulosta.

-Vanhojen jalkapalloilijoiden elämänkerrat ovat kyllä lähellä sydäntä, isä kertoi haikeasti.

-Selvä. Mennään urheiluparatiisiin, Ella opasti.

Isä ja Ella saapuivat urheiluparatiisiin.

-Täällä on talvilajit, tuossa elämänkerrat ja tässä jalkapallo, Ella esitteli.

Heidän eteensä pomppasi jalkapallo, joka alkoi mainostamaan itseään.

-Minussa on kiva pintatuntuma ja olen tavallista kimmoisampi. Vain kympilläl


Kirjastoreissu oli tullut päätökseensä ja Ella istui isänsä autossa riidellen kirjan kanssa

pää henkiIöistä. Sen nimi oli varmana Lilja tai Martti, kirja tuhahti vuorenvarmana.

-Mimosahan se oli, Ella mutisi ja risti kätensä puuskaan.

-No, mitä mieltä toi jöröJuha on? kirja kysyi.

-Sehän oli ilmiselvästi Kalle, isä nauroi.


Illalla Ella nukahti mukavaan ääneen. Olohuoneessa kirjan sivut kääntyivät ja kirjat

väittelivät keskenään poliitikoista, mikä oli hauskaa kuunneltavaa.

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki

Aikuiset: Kai Käkelä - Suoja

1. sija aikuisten sarjassa Urheilukentän päädyssä oli vielä rippeitä sinne läjitetystä lumesta. Hiilimurska lainehti, kalkkiviivoja ei ollut uusittu vuosikausiin. Harakka lennähti joutilaana lepäävän

Aikuiset: Sirkka Turkki - Kirjastokokemus

2. sija aikuisten sarjassa Koulujen kevään päättäjäispäivä oli Helsinginkatu 22 C 62: ssa kaoottinen. Äiti ja pienemmät sisarukset lähtivät maalle hoitamaan puutarhaa, vanhempi sisko lähti Ruotsiin ke

Aikuiset: Leena Huotilainen - Sivut

3. sija aikuisten sarjassa Odysseia mietti elämänsä tarkoitusta tietämättömänä sivujensa sanoista. Se ajelehti ajatuksesta toiseen. Viime aikoina se oli ehtinyt mietiskellä ja mumista yksinään. Kukaan